Kysymys viipyy kuin kuiskaus, kumpuaen muistojen yhä lämmittämästä sydämestä. Monille kyse ei ole käytännön järjestelyistä, vaan pikemminkin halusta pitää kiinni jostakin konkreettisesta, kun maailma tuntuu niin tyhjältä. Tuhkan jättäminen kotiin on kuiskaus “olet vielä täällä” – ei haamuna, vaan hiljaisena läsnäolona, joka on kudottu arjen kankaaseen.
Surun ytimessä on kaipaus yhteyteen. Kun rakastettu kuolee, takerrumme palasiin: kuluneeseen villapaitaan, keskeneräiseen kirjaan, hänen naurunsa ääneen, joka kuuluu edelleen väkijoukossa. Tässä valossa katsottuna tuhka ei ole tuhkaa ollenkaan. Se on jaetun elämän fyysinen kaiku – purkin molekyylit, jotka kerran halasivat sinua, väittelivät kanssasi ja hyräilivät epävireisiä lauluja aamukahvia keittäessään. Purkin sijoittaminen kirjahyllylle heidän suosikkikuviensa tai kerran rakkaudella hoitamiensa kasvien viereen luo pyhäkön, jossa muistoja ei vain muisteta, vaan ne heräävät eloon. Ehkä kaadat kupillisen teetä ja asetat sen heidän viereensä, kuten aina teit; ehkä juttelet heidän kanssaan viikatessasi pyykkiä, kertoen heille naapurin kissasta tai heidän lapsensa uusimmasta saavutuksesta. Nämä pienet eleet eivät ole pakokeino, vaan lempeä tapa edetä rakkaudella, avautuen hitaasti jokaisessa tavallisessa hetkessä.
Kulttuurit ovat kautta historian kunnioittaneet tätä vaistoa lukemattomilla tavoilla. Joissakin aasialaisissa perinteissä tuhkaa säilytetään perheessä vuosia syvien perhesiteiden symbolina; alkuperäiskansojen yhteisöissä tuhkaa voidaan sekoittaa pyhän paikan maahan ja viedä kotiin puutarhan ravitsemiseksi. Jopa yhteiskunnissa, joissa hautaaminen tai tuhkan sirottelu on normi, ei ole kiinteitä sääntöjä – loppujen lopuksi suru, kuten sitä edeltänyt rakkauskin, on ainutlaatuista. Ystäväni kertoi minulle kerran, että hän säilyttää äitinsä tuhkaa keramiikkapurkissa, joka on maalattu auringonkukilla, kukilla, joita hänen äitinsä kasvatti joka kesä. “Se ei ole sairaalloista”, hän sanoi. “Se on kuin minulla olisi pala häntä, joka ei haalistu. Kun olen stressaantunut, kosketan purkkia ja voin todella tuntea hänen rauhansa.”
Tietenkin on tehtävä kompromisseja. Lohduttaako tämä läsnäolo sinua vai herättääkö se liian voimakasta kipua? Joillekin purkista voi tulla sietämätön muistutus menetyksestä, ja se on ihan okei. Suru kehittyy, ja niin kehittyvät myös tarpeemme. Tuhkan jättäminen kotiin ei ole pysyvä vala, vaan nykyhetkessä tehty valinta – valinta, joka kehittyy paranemisen edetessä. Ehkä myöhemmin ripottelet tuhkat rannalle, jossa lomailitte yhdessä, tai haudaat osan yhdessä istuttamanne puun alle. Nämä valinnat eivät ole lopullisia määränpäätä, vaan uusia tapoja kunnioittaa heidän muistoaan.
Lopulta vastaus ei ole perinteissä tai tavoissa, vaan sydämessäsi. Jos tuhkan jättäminen kotiin antaa sinulle mahdollisuuden tuntea heidän henkensä elossa noina tavallisina mutta kauniina hetkinä – ikkunanpuitteiden läpi suodattuvassa aamunvalossa, katolla ropisevassa sateessa, sunnuntai-iltapäivän hiljaisuudessa – se on oikea valinta. Rakkaus ei ole fyysisestä etäisyydestä, vaan yhteyden pysyvyydestä. Olivatpa heidän tuhkansa kirjahyllyssä, puutarhassa tai pienessä riipuksessa, ne ovat jo kanssasi: hymyssäsi, heidän sinulle opettamissaan läksyissä, rakkaudessa, jota edelleen välität eteenpäin.
Joten kyllä, voit. Jos se tuntuu kodilta – teille molemmille – se riittää.
Phoenix Nest (Shandong) Crafts Co.,Ltd.
WhatsApp: +86-18265103836 (WhatsApp & WeChat & Puh)
Sähköposti: jason@phoenxinestcoffin.cn
#pajuarkku#vihreätarkut#bambuarkut#uurnat#luonnonarkut#kiinatehdas#hajotusputki#luonnonhautaus#hautaustarvikkeet#risti#kukkanauhat#kääreet #hautajaiskanto
Olemme tehdas, joka tukee ympäristöystävällisiä vihreitä hautajaisia (luonnonpajuarkut\bambuarkut jne.).. lisätietoja saat ottamalla meihin yhteyttä osoitteessa www.phoenixnestcoffins.com;
Jokainen tekemämme arkku opettaa meille jotain uutta. Perheestä ja rakkaista, jotka he jättävät jälkeensä #phoenixnestcoffins #vihreähautaus #luonnonarkku #kuolinhoito #ainutlaatuinenarkku@kaikki@seuraajat
